22/2026 - Kuukausikirjoitus Huhtikuu
Huhtikuun kuukausikirjoitus ilmestyy tällä kertaa muutama päivä myöhässä. Lerppakeen toimitus toipui vapun riennoista normaalia pidempään. Pahoittelut ja nauttikaa!
Muutto, uusi kaupunki ja opinnot
Helouu! Täällä kirjoittaa Anni. Toimin Lapikkaan hallituksessa somevastaavana. Minun tehtävänäni oli kirjoittaa huhtikuun kuukausikirjoitus… Mutta pääsi unohtumaan, joten parempi myöhään, kun ei milloinkaan.
Yhteishaku, pääsykokeet, soveltuvuuskokeet ja viimein opiskelupaikka – Mitä sitten?
Monilla on edessä jännittäviä hetkiä, sillä yhteishaku alkaa olemaan takana ja edessä mahdollisesti pääsykokeet ja sitten vielä soveltuvuuskokeet, jonka jälkeen kilahtaa sähköpostiin se paras mahdollinen uutinen: olet saanut opiskelupaikan! Mutta mikä tunteiden myllerrys alkaa tämän jälkeen, varsinkin jos edessä on muutto toiselle paikkakunnalle.
Moni on saattanut jo muuttaa useamman kerran, mutta toisille tämä muutto saattaa olla se ensimmäinen. Voi veljet miten jännittävää se onkaan. Muutto saattaa olla tuttuun paikkaan tai sitten ihan tuntemattomaan. Se tunteiden ja useiden kysymysten myllerrys. Aina vaan se mitä jos…? Entä jos sanonkin, että kaikki järjestyy ja sulla on edessä elämäsi paras seikkailu.
Näin kävi minulle. Muutama vuosi sitten otin vastaan opiskelupaikan Rovaniemeltä, ja edessä oli muutto 800 kilometrin päähän perheestä, ystävistä ja koko siihenastisesta elämästäni. Jännitys oli huipussaan, kun muuttoauton keula osoitti vihdoin kohti Rovaniemeä. Auto oli täynnä tavaroita, ja mielessä pyöri yksi ja sama kysymys: mitä ihmettä minä oikein olen tekemässä?
Kyllähän siellä mielessä risteili monia muitakin kysymyksiä, olinhan muuttamassa paikkaan, josta en tuntenut ketään ja kaupunkikin oli täysin vieras. Onneksi kaikki jännitys osoittautui lopulta turhaksi. Rovaniemestä tuli koti ja enemmänkin!
Pieni yliopisto ja sen ihmiset<3
Se, mikä teki muuton tuskasta ja epävarmuudesta siedettävää, oli vastassa odottava yhteisö. Heti ensimmäisistä päivistä lähtien tajusin, etten ollut yksin pelkoni kanssa. Siellä oli vastassa muutama muukin, joka oli täysin uuden äärellä. Hassuinta oli se, että ajattelin olevani ainoa, joka on muuttanut kaukaa. Enpä ollut ja tämä jos jokin yhdisti ensimmäisinä päivinä.
Lapikkaasta sain ympärilleni uuden perheen. Se koostuu opiskelijakavereista, joiden kanssa on jaettu niin ne haastavimmat kurssitehtävät kuin ne unohtumattomat illat erilaisissa tapahtumissa. Vaikka kotiväki ja vanhat ystävät jäivät satojen kilometrien päähän, täältä löytyi ihmisiä, jotka pitivät huolta silloin, kun koti-ikävä iski.
Hyppää rohkeasti tuntemattomaan
Nyt muutaman vuoden viisaampana voin sanoa kaikille teille, jotka parhaillaan mietitte tulevaa: muuttaminen on kasvun paikka. Se opettaa itsenäisyyttä, mutta ennen kaikkea se opettaa luottamaan siihen, että elämä kantaa. Rovaniemi saattaa tuntua kaukaiselta, mutta se on kaupunki, joka ottaa jokaisen avosylin vastaan.
Älä siis anna "mitä jos" -ajatusten estää sinua. Jos sähköpostiin kilahtaa kutsu Lapin yliopistoon, ota se vastaan ennakkoluulottomasti. Me täällä Lapikkaassa olemme jo valmiina toivottamaan sinut tervetulleeksi tähän sinihaalariseen joukkoon. Ne muuttolaatikot tyhjenevät aikanaan, mutta ne ystävyyssuhteet ja muistot, joita täällä luot, kestävät ja kantaa koko elämän.
Nähdään syksyllä – me olemme täällä vastassa!
Loppuun vielä vastaus Anniinan kysymykseen: Mikä oli sinun unelma-ammattisi lapsena? Mulla oli lapsena aika kirjava valikoima kaikkia mahdollisia unelma-ammatteja, mutta yks mikä on toistunut useamman kerran reissuvihoissa ja erilaisissa tehtävissä on ollut haave äitiydestä. Jep aina kun kysyttiin, mikä on mun unelma- ammatti noina ikä vuosina olen todennut haluavani olla äiti. Sama haave edelleen<3