36/2021 - Lapikkaan harrastelijat part. 2

08.09.2021

Ilosanoma teidän harrastuksista sen kun jatkuu! Edelleen valtavan isot kiitokset jokaiselle, joka kirjoitti harrastuksestaan, kyllä lämmittää lerpsutiimin mieltä<3

Kalastus

Kirjolohta väsyttämässä Ounaskosken rannassa. Kuva Birgitta Vinkka, 14.9.2019.
Kirjolohta väsyttämässä Ounaskosken rannassa. Kuva Birgitta Vinkka, 14.9.2019.

Olen Topias, gradua vaille valmis, jo oman alan hommiin päätynyt luokanopettaja. Muutin Rovaniemelle opiskelemaan vuonna 2016.

Tässä tekstissä kirjoitan kalastuksesta. En kirjoita niinkään siitä, miten kalastetaan ja mistä täällä löytää kaloja, vaan siitä, miten minä päädyin harrastukseni pariin opiskeluaikana. Lopusta löytyy lyhyt tietoisku kalastuksen aloittamisesta.

Kalastaja minusta tuli kesällä 2018, eli suhteellisen lyhyt aika sitten. Harrastus on kuitenkin jo neljän vuoden kuluessa antanut paljon. Kaikki alkoi, kun sain kesätöitä keskustan leirintäalueelta. Yövahtina tarkkailin armottomalla otteella karavaanareiden nuhteettomuutta, sekä käsi- ja vessapapereiden riittävyyttä. Työnteon lomassa ehdin aamuöisin katsella ohi lipuvaa Kemijokea. Sievä, rauhallisesti kaupungin ohi virtaava suurjoki, jonka kosket tiesin pääosin padotuiksi.

Hiljaisten aamutuntien vartiokierroksillani rannassa sain huomata, että vaikka lohi aikanaan joesta hävitettiinkin, oli uudessa kotirannassani silti paljon elämää. Näin, kun nuori kaukosäätimen kokoinen hauki jahtasi pienempiään. Isomman hauen molskautus herätti koko tyynen joenpoukaman hetkeksi. Näin ahvenparvia, jotka liitelivät kierroksiaan virtojen reunamilta suvantoon. Katselin sukeltavia vesilintuja, joista osa jahtasi kalanpoikasia, osa mitä lie selkärangattomia. Näin myös ensimmäistä kertaa harjuksen, joka kävi tasaisin väliajoin napsimassa veden pintakalvosta ötököitä. Kiinnostukseni kaloja ja kalastusta kohtaan oli herännyt.

En tiennyt kalastusvälineistä paljoakaan. Menin eräliikkeeseen. Ensimmäiseksi kalavehkeekseni sitten lapsuuden mato-ongen löysin tarjoushyllystä avokelallisen teleskooppivavan. Arvelin sen sopivan hyvin siihen, että voisin pakata kalastusvälineet reppuun ja pyöräillä eri paikkoihin kaupungin lähellä. Autotarvikeliikkeestä löysin valmiin uistinsetin. Kirjastosta hain alan teoksia, joista opiskelin kaiken mahdollisen painetun asian kalastukseen liittyen.

Ensimmäinen kesä kalastuksen harrastajana oli jännittävää aikaa. Kävin lähirannoilla heittelemässä lippaa ja lusikkaa paljon ja usein. Toivoin, että joskus nappaisi ja saisin jonkin kalan, mutta aika harvinaista se oli. Pieniä ahvenia sain silloin tällöin. Joka kerta kalastamassa oli silti kiehtovaa käydä. Opin tuntemaan lähirantojeni virtojen liikkeet ja tyypilliset vedenkorkeuden vaihtelut. Opin ennen kaikkea, mihin heittämällä menettää uistimen aina. Aloin tunnistaa iäkkäämpiä veneilijöitä, jotka vetivät aamuaikaisella vaappuja rantapaikkojen ohitse. Jossain vaiheessa aloimme nostaa kättä toisillemme. Tai ainakin minä nyökkäsin mielessäni.

Seuraavana keväänä ostin Torista käytetyn perhokalastussetin. Minusta tuli nopeasti teleskooppiheittelijän lisäksi myös perhokalastaja. Aluksi keveiden perhojen heittäminen oli tuskallista. Onneksi uskaltauduin käymään Rovaniemen seudun perhokalastajat -seuran heittoharjoituksissa Lainaanrannassa. Parissa tunnissa opin paljon enemmän, kuin kahden sooloharjoitusviikon aikana. Sen jälkeen virvelikalastus jäi sinä kesänä melko vähälle.

Perho osoittautui toimivaksi pyyntivälineeksi, ja sain melko usein lähirannoilta kilon kahden kirjolohia. Niitä istutetaan vuosittain jokeen heikosti voivia vaelluskalakantoja täydentämään. Hieno ja vahva kala sekin jokeen tottuessaan on, muttei se oikein tälle vesistölle luontaisia kaloja korvaa. Vääjäämättä kirjolohiin täällä kuitenkin törmää, ja kolmen vuoden ajan niistä on tullut kokattua kotiruokaa sulan aikaan useamman kerran kuussa.

Kolmantena kesänä tein jälleen löydön Torista. Jo ennen kalastusinnostustani olin usein haaveillut veneestä ja soutamisesta. Yhtenä iltana hakuvahti ilmoitti, että naapurikunnassa olisi myynnissä ihan hyvännäköinen soutuvene satasella. Monta kertaa halvemmalla, kuin vastaavat pienehköt käytetyt lasikuituveneet yleensä! Soitin kauppiaalle heti, ja kyselin veneestä. Olin jo yhdestoista kyselijä, mutta ensimmäinen joka voisi hakea veneen heti huomenna. Veneessä oli kuulemma paljon korjailtavaa. Se ei haitannut. Hain veneen, ja olihan siinä korjattavaa, mutta ei mitään mahdotonta. Pohjassa oli 4x20 cm kokoinen reikä. Olin nähnyt Youtubessa, että sellaisia on melko helppo paikata lasikuitukitillä ja -harsolla. Niin olikin. Pohjasta tuli ehyt. Laitoja vahvistin tuoreilla laudoilla. Maalia pintaan. Parin päivän uurastamisen myötä vene oli jokikelpoinen, ja kyllä sillä onkin kelvannut soudella.

(Veneen korjausta ja valmis vene vesillä. Kuvat Topias Tyni, 29.7. ja 31.7.2020.)
(Veneen korjausta ja valmis vene vesillä. Kuvat Topias Tyni, 29.7. ja 31.7.2020.)

Kuluneena vuonna kesäkalastus on ollut monipuolista. Useimmiten lähden vetämään vaappuja soutamalla yksin tai kaverin kanssa. Rantakalastusta harjoitan edelleen, pääosin perhoilla. Useimmiten tavoitteena kalareissulla on saada kotiin vietäväksi ahvenia, hauki tai kirjolohi. Aina ei tärppää, mutta viikoittain on kesäkuun alusta asti, eli tulvan rauhoituttua, kotijoen kaloja syöty.

Kalastuksen aloittaminen Rovaniemellä on helppoa. Ensin kalastusluvat kuntoon netissä (kalastonhoitomaksu + Korkalon osuuskunnan lupa keskustan vesialueille). Välineet löytää vaikkapa Prismasta. Myös Motonet ja Tokmanni ovat hyviä kalakauppoja. Ensimmäisenä itselläni tulee aina tarkistettua, löytyisikö tarvittavaa asiaa Torista. Hyvin usein löytyy. Kalastusseurat järjestävät silloin tällöin ohjelmaa. Myös kansalaisopistolla on hyviä kursseja (perhonsidontakurssin kävin ja se oli erinomainen!).

Jos sinulla on jo kalavälineet ja mietit, mihin keskustan lähellä kannattaa suunnata, pidä vain silmät auki kulkiessasi. Hyvillä säillä rannoilla näkyy useimmiten vähintäänkin muutama muu kalastaja, joiden toimia seuraamalla löydät kyllä nopeasti apajia alkuun.

- Topias

Kuoro

Olen harrastanut kuorolaulua jo pitkään ja aikoinaan päädyin siihen hommaan musiikkiluokan kautta. Toki jo aikaisemmin olin tykännyt laulaa ja rakkaus lajia kohtaan voimistui siten hiljalleen. Musiikkiluokan jälkeen siirryin musiikkilukioon, jossa toimi sekakuoro, ja jossa sitten jatkoin kuoroharrastustani. Yliopistoon päästessäni vuonna 2019 liityin meidän yliopistomme kuoroon, jossa olen siitä asti laulellut mukana!

Lapin yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa toimii siis Lucida Intervalla niminen sekakuoro. Kuoro on ollut nyt vuoden tauolla, mutta käynnistyy luultavasti taas tänä syksynä koronarajoitusten puitteissa. Ohjelmistona ovat toimineet niin klassinen kuin kevytkin musiikki, Bachista Beatlesiin, ja esimerkiksi syksyllä 2019 vedimme Antti Tuisku -potpurin. Olemme pitäneet omien konserttiemme lisäksi esityksiä esimerkiksi LYY:n vuosijuhlilla ja Rovaniemen kirkossa. Syksyn tuleviin koelauluihin kannattaa siis hakea ehdottomasti mukaan, mikäli kuorolaulu kiinnostaa! Harjoituksia on yleensä kaksi kertaa viikkoon yliopistolla. Ylioppilaskuoron lisäksi Rovaniemellä on runsaasti erilaisia kuoromahdollisuuksia Rovaniemen seurakunnan ja eri musiikkikoulujen tarjoamina vaihtoehtoina. Näistä minulla itsellä ei juuri ole kokemusta, mutta varmasti googlettamalla löytyy tietoa senkin edestä.

- Heidi

Postcrossing

Tiedät varmaan sen mukavan tunteen, kun postiluukkusi kolahtaa ja huomaat saaneesi postitse kirjeen tai postikortin tavallisen arkipostin sijaan. Kortteja ja kirjeitä ei lähetetä ja saada enää yhtä usein kuin muutama vuosikymmen sitten, mikä on tavallaan harmillista, sillä kortit ja kirjeet usein piristävät ja lämmittävät vastaanottajaa.

Minulle kortteja tippuu postiluukusta säännöllisin väliajoin. Olen aina pitänyt perinteisten korttien kirjoittamisesta ja niiden vastaanottamisesta. Vuosi sitten selailin nettiä ja yritin löytää tietoa siitä, että pyöriikö vielä 2020 -luvulla enää minkäänlaista kirjekaveritoimintaa. Sehän oli iso juttu silloin joskus! Noh, siinä selaillessa Internetin suuressa maailmassa löysin itselleni mahtavan uuden harrastuksen, Postcrossingin.

Postcrossing on maailmanlaajuinen harrastus, jossa verkkosivulle (postcrossing.com) rekisteröityneet käyttäjät lähettävät toisilleen postikortteja. Vastaanottajaa ei tunneta, vaan Postcrossingin verkkosivu arpoo satunnaisesti postikortille vastaanottajan jostain päin maailmaa. Postikorttiin kirjoitetaan aina korttikohtainen tunnusnumero, jonka vastaanottaja rekisteröi profiiliinsa vastaanotettuaan kortin. Lähetettyäsi kortin saat vastaavasti vastaanottaa itsellesi postikortin, jonka voit rekisteröidä profiiliisi ja laittaa konkreettisesti esille esimerkiksi jääkaapin oveen! Kortti kortista, helppoa ja kivaa!

Kirjoituskielenä toimii englanti, mutta usein vastaanottajat ovat innokkaita oppimaan eri kielten sanoja ja sanontoja. Omaan profiiliin voi kirjoittaa millaisia kortteja haluaisi saada ja kertoa hieman itsestään. Mukava pointti tässä harrastuksessa on etenkin se, että tämä harrastus ei vaadi jatkuvaa sitoutumista ja se on hyvin omaehtoista. Postcrossing-harrastuksen toiminta ja aktiivisuus riippuu aivan siitä, kuinka usein itse haluaa ja voi lähettää postikortteja, sinä luot rajat tälle harrastukselle!

Vuoden aikana olen vastaanottanut 40 postikorttia eri puolilta maailmaa ja jokainen postitse tullut kortti ilahduttaa minua kerta toisensa jälkeen. Tämä harrastus sopii mielestäni ihan kaikille!

Happy Postcrossing! Muistakaa ulkomaan postimerkki! 😉

- Mimmu

 Kansallislajia Rovaniemellä

Lupasin Veeralle kirjoitella hieman pesäpallon harrastamisesta Rovaniemellä, kun olen nyt pari vuotta täällä puuhaillut. Napapiirin tuntumasta löytyy siis ainakin toistaiseksi ja tietääkseni maailman pohjoisinta pesistä tarjoava pesäpallon erikoisseura Napapesis. Rovaniemeltä löytyy tällä hetkellä yksi hiekkatekonurmi, joka sijaitsee Korkalovaarassa. Lisäksi ainakin Ounasrinteeltä löytyy kumirouhekenttä, johon mahtuu naisten kenttä. Talvella joukkueet harjoittelevat muutamissa koulusaleissa sekä Ounashallin lämmössä.

Seurasta löytyy tällä hetkellä aikuistasolla joukkueet maakuntasarjaan ja suomensarjaan sekä miehissä että naisissa. Matalan kynnyksen harrastajille seura tarjoaa kesällä aikuisten pesiskoulun, joka pyörii siis läpi kesän kerran viikossa kolmessa tasoryhmässä. Pesiskesän huipentaa puulaaki, joka pelataan yleensä elo-syyskuun aikana. Ideana on, että kerätään oma joukkue kasaan ja tullaan pelaamaan kerran tai pari viikkoon muita joukkueita vastaan noin tunnin pelejä ja ratkotaan puulaakimestaruus. Seuralta löytyy välineistöä, jota saa ainakin edellä mainittuihin karkeloihin lainaan, joten omaa välineistöä ei edes tarvitse.

Nuorisopuolelta Napapesiksellä on joukkue poikien Superpesiksessä. Toisin sanoen Rovaniemellä on mahdollisuus nähdä kesällä tulevia ja nykyisiä pesäpallon huippulupauksia ja -pelaajia! Lasten puolelta seura tarjoaa kesäisin pesiskoulua sekä tänä vuonna pieniä junioreita on ollut F/G-juniorit sekä E-juniorit. Junioritoiminta on koko ajan kasvavaa ja tarvitsee lisää toimijoita.

Jos harrastaminen kiinnostaa, niin rohkeasti yhteyttä yhteyshenkilöihin ja allekirjoittanut vastaa myös mielellään kysymyksiin, jos sellaisia on.

Mukavaa syksyä!

- Joonas Hermonen, 3. vsk. 


Ps. Jos mieltäsi jäi kaihertamaan, että omasta harrastuksesta olisi ollut kiva kertoa, niin meihin saapi ottaa yhteyttä (IG:ssä @lapikasry, päätoimittajaan sähköpostitse, reittejä löytyy!) Mielellämme kokoamme part kolmosenkin! Ihanaa keskiviikkoa :)

- Lerpakelaiset