41/2026 - Kuukausikirjoitus Syyskuu

Myöhäisten kuukausikirjoitusten perinne jatkuu! Tällä kertaa syy ei ollut toimituksen, mutta en sitten tiedä ketä osoitella. Nauttikaa.

Elokuun kirjoittaja kysyi minulta minkälaisia opiskelijatapahtumia Lapikkaalla on tarjottavana, voisi jopa sanoa että kysyi juuri oikealta ihmiseltä. Elikkä siis moro moro täällä kirjoittelee Emma. Toimin Lapikkaan hallituksessa tällä kaudella kulttuuri- ja somevastaavana, eli tässä on tullu järkättyä ja sometettua Lapikkaan upeita tapahtumia!

Aloitetaan alkusyksyn odotetuimmasta tapahtumasta Pönttäreistä. Pönttärit eli Lapikkaan oman vuosikerran makoisan viinin nauttimisilta. Tällöin löydät sinihaalarisia laumoja Lapin yliopiston etupihalta mitä oudompien mukien kanssa, jotka täyttyvät tasaiseen tahtiin puna- sekä valkoviinistä. Pönttärit ovat erikoinen ilta, viiniä menee ja suu käy iltaa myöten tiheää tahtia. Onneksi harvoin muistetaan mitä siellä Pönttäreissä tuli sanottua tai tehtyä…

Oman korreloivan tutkimuksen perusteella voisin todeta Lapikaslaisten nauttivan sitseistä eli akateemisista pöytäjuhlista. Sitsejä kertyy aina vuoden aikana useampi kipale. Oli se sitten fuksisitsit tai sitten pakolla väännetyt sitsit toisen ainejärjestön kanssa, jotta ihmiset pääsevät istumaan pöytään hyvän ruoan kera, laulamaan kauheaa kauheampia lauluja sekä ottamaan omasta tahdosta rangaistuksia ilolla vastaan.

Kiekkoapprot kerrassaan mahtava tapahtuma. Lähdetään hullulla porukalla katsomaan vielä hullumpaa Rokin peliä Lappi areenalle. Sieltä löytyypi erilaisia rasteja, hyvää sapuskaa (hodarit kannattaa testata törkysillä täytteillä) ja oma lemppari Harmaa rinne, joka pitää huolen meidän jokaisen nesteytyksestä. Vaikka ei jääkiekosta niinkään välittäisi siellä viihtyy jokainen.

Vuosijuhlat siinä vasta nimensä veroinen tapahtuma. Onneksi ne ovat vain kerran vuodessa, sillä niistä toipuminen vaatii sen 365 päivää. Näet kerrankin Lapikaslaiset parempaa seppälää päällä, joka saa sinut kyseenalaistamaan käytkö oikeasti näiden yksilöiden kanssa yliopistoa. Seuraavan päivän silliaamiaisella näet taas tutun turvalliset toverit taas omanlaisinaan (hieman pahoinvoivina). Lapikkaan syntymäpäiviä ei kannata missata missään nimessä, vaikka liput ovat hieman tyyriimpiä ne ovat sen veroiset.

Onhan nyt näitä tapahtumia muillekin jakaa, mutta tiedän sen verran ettei kukaan jaksa lukea raamatun mittaista tekstiä. Oikeastaan en myöskään jaksa kirjoittaa enempään (kokeiltu on, ei oo mun juttu + tää on jo myöhässä kirjoitettu), joten kysytään lokakuun kirjoittajalta miten sinä jakselet tämän kiireisen syksyn kanssa + kuka on sun lemppari hallituslainen :)

Aivan unohtui yksi, syysvaellus. Tämä neiti ei ole sinne vielä kertaakaan suostunut menemään (ulkoilmapelko), mutta olen kuullut monien nauttivan vaeltamisesta meidän kauniiden (sisältä että ulkoa) Lapikaslaisten kanssa. Onhan se myös aina loppuunmyyty, se puhukoot puolestaan.