11/2020 Hiihtoloma Saariselällä
Lähdimme viettämään hiihtolomaa Saariselälle, tarkoituksena löytää liukkaimmat ladut ja hurjimmat laskettelurinteet. Tai no, itselläni oli tarkoituksena laiskotella, syödä hyvin ja levätä tarpeeksi, jotta jaksaa seuraavana päivänä taas laiskotella lisää.
Vanhempani olivat siis vuokranneet mökin Saariselältä Kakslauttasen vierestä. Noin neljän tunnin bussimatkan jälkeen olin jo valmis syöksymään valmiiseen pöytään ja siitä suoraan sohvalle katselemaan Ylen hittisarjaa Sydämen asialla. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat hetkessä, sillä kevyen välipalan jälkeen äitini iski minulle monot nenän eteen ja käski lähteä suksimaan metsään, kirjaimellisesti. Vastahakoisesti suostuin laittamaan monot jalkaan ja kokeilemaan kuinka suksi luistaa.
Pienenä pohjustuksena voin kertoa lapsuuden traumoistani hiihtämistä kohtaan. Ollessani ala-asteikäinen hiihdin usein isoäitini kanssa Sysmässä, suurimmaksi osaksi pakotettuna. Isoäitini hiihti päivittäin todella pitkiä matkoja ja yritti saada minua innostumaan hiihtämisestä ottamalla minut mukaan, vaikken olisi halunnutkaan. Viimeisen hiihtoreissun muistan kuin eilisen. Isoäitini päätti, että sinä päivänä lähdemme hiihtämään umpihankeen, keskelle metsää. Muistini saattaa pettää, mutta kaaduin varmasti miljoona kertaa ja housuissani oli jo puolessa välissä matkaa enemmän lunta kuin Lapikkaalla velkaa. Tämän reissun jälkeen en ainakaan muistaakseni ole hiihtänytkään.
Noh takaisin Saariselälle.
Lähdimme hiihtämään kohti Kakslauttasen ravintolaa, joka äitini mukaan oli "ihan vaan parin kilometrin päässä". Parin kilometrin jälkeen matkaa oli jäljellä vielä pari kilometriä. Kuvia tältä ensimmäiseltä hiihtoreissulta en ottanut ollenkaan, koska en meinannut saada henkeä, saati sitten käyttää puhelintani. Palkinto kuitenkin odotti ravintolassa, nimittäin kylmä huurteinen mallasjuoma! Kyllä tämän reissun jälkeen kelpasi palata autokyydillä takaisin mökille lepäilemään. Illalla kävimme ravintola Petronellassa syömässä herkkuruokaa.
Toisena päivänä lähdimme hiihtämään kohti läheistä laavua. Aurinko paistoi ja suksikin tuntui luistavan paljon paremmin. Laavulle oli matkaa vain kolmisen kilometriä ja sää helli meitä siihen malliin, että hiihtäminen tuntui jopa mukavalta. Laavulle saavuttuamme sytytettiin nuotio ja alettiin makkaranpaistoon. Metsän asukit, Lapintiaiset ja Kuukkelit tulivat vierailemaan taukopaikalle ja päästiinkin oikein kädestä pitäen syöttämään näitä söpöjä siivekkäitä ystäviä. Palattuamme mökille valmistimme ravitsevan kanakeiton koko porukalle.
Kolmas päivä olikin koko hiihtoloman kohokohta, nimittäin laskettelupäivä! Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo viisi vuotta, joten oli jo aika virkistää muistoja. Ensimmäisenä menin lasten rinteeseen kokeilemaan pystyssä pysymisen taitojani ja hyvinhän se meni. Saariselän rinteet ovat nimeltään Kaunispää ja Iisakkipää. Maisemat olivat silmiä hivelevän kauniita ja sää oli kuin morsian. Rinteissä vierähtikin helposti koko päivä lasketellessa ja Kaunispään huipulla kaakaota siemaillessa.
Terkuin Osmo ja Iida