18/2019 – Lapikaslainen Valtteri: Kuinka yhdistin valmentamisen ja opintoni

06.05.2019

Kilpatason valmentamisen ja yliopisto-opintojen yhdistäminen arjessa


Lapikasblogi etsi juttujen tekijöitä, joten päätin ottaa pensselin kauniiseen käteeni ja kirjoittaa itselleni varsin läheisestä asiasta; pesäpallovalmennuksen ja yliopisto-opintojen yhdistämisestä arjessa. Opiskelukaverit eivät ole voineet välttyä kuulemasta kansallispelistämme, kun meikäläinen on samassa kahvipöydässä.


Itselläni on vahva pesäpallotausta ja omien juniorivuosien jälkeen hivuttaudun valmennuspuolelle Lapuan Virkiässä. Olin uuden edessä, kun opiskelupaikka aukesi kesällä 2017 Lapin yliopistoon. Heti alusta asti oli itselleni selvää, että pesäpalloa en aio jättää. Villin fuksisyksyn alkaessa kausi onneksi veteli viimeisiään, joten käytännön valmisteluja sai tehdä rauhassa ensin tottuen opiskelijaelämään ja yliopiston käytäntöihin.


Karu totuus kuitenkin alkoi pian valjeta, arkiharjoittelu kokisi ison muutoksen ensi kaudella. Kilpatasolla harjoitukset pyörähtävät käyntiin marraskuun alussa. Itselläni oli vetovastuu B- ja C-tyttöjen joukkueista, jotka molemmat pelasivat ikäluokkansa SM-sarjaa. Onneksi valmennukseen saatiin apuvoimia, mutta oma valmennuspanostus painottuisi viikonloppuihin. Se käytännössä tarkoitti sitä, että joka toinen viikonloppu vierähtäisi Lapualla vetämässä leiriviikonloppuja, jotka koostuivat 4-5 harjoituksesta, palavereista pelaajien sekä johdon kanssa ja harjoituspelit siihen päälle. Harjoituksia oli ympäri lähikuntia ja joukkue koostui useammasta matkapelaajasta.


Keskiverroin käytän vajaan kahden tunnin harjoitussession suunnitteluun 15-30 minuuttia. Palavereita pitää suunnitella huomattavasti kauemmin ja kaikki materiaalit pitää niihin tuottaa itse. Pelivideoiden ruotiminen voi ottaa helposti yli kaksi tuntia. Luokanopettajakoulutus onkin opettanut jo, että hyvin suunniteltu kokonaisuus pysyy todennäköisemmin paremmin kasassa kuin lonkalta heitetty, joten hyvän paliksen tai reenin suunnitteluun käytän mielelläni aikaa, jos saan sen avulla maksimoitua saatavan hyödyn. Sama asia konkretisoituu tuntsaria vääntäessä harkkaan. 


Koutsi myhäilee tyytyväisenä. Kuva viime syksyn nousukarsintapeleistä

Junamatkat Lapuan ja Rollon välillä kestävät noin 5h 30min. Ehdottomasti paras asia junassa matkustamisessa on mahdollisuus hoitaa opiskeluhommat. Aika hyvin olen saanut matkoilla purkitettua esseitä, oppimispäiväkirjoja ja muita kirjallisia töitä. Hirveästi ei ole jäänyt opintoja roikkumaan, mutta täytyy myöntää, että pari fuksivuoden kurssia venähti kakkosvuoden puolelle.

Pesäpalloasioiden hoitaminen Rollosta käsin ei ole aina kovin helppoa, koska moni asia olisi helpompi hoitaa kasvotusten, mutta hyvä kommunikointi kaikkien osapuolten kanssa helpottaa huomattavasti asioiden hoitoa. Täytyy kyllä antaa täydet propsit Lapin yliopistolle ja KTK:n henkilöstölle, että valmennushommat eivät ole vaikuttaneet opintojen etenemiseen. Erikseen täytyy vielä kiittää myös tämän vuoden tuutoriporukkaa, kun päästitte yhden tuutoreistanne aina pesäpallokiireiden perässä lakeuksille, vaikka olisi ollut tuutorointiin liittyvää hommaa tiedossa vapaa-ajalla.

Paljon joutuu siis suunnittelemaan tulevaa etukäteen, jos haluaa valmentaa hyvällä tasolla, eikä tuottaa pettymystä pelaajille. He painavat käsittämätöntä duunia viikossa (lukio + 5-8 reeniä) samalla panostaen opintoihin täysillä ja suoriutuen kunnialla niistä. Onneksi motivaatiota löytyy itsellä siihen, että asiat hoidetaan kunnolla. Välillä on turhauttanut ja ollut raskasta, mutta kaikki kokemukset ovat kasvattaneet. Valmentaminen ja luokanopettajaopinnot tukevat hyvin tosiaan ja molemmista on konkreettista hyötyä. Koen myös molempien olevan hyvää vastapainoa toiselle. Viikot kun painan duunia yliopistolla ja pääsen viikonlopuksi valmentamaan ja vetämään reenejä, niin saan siitä irti hirveän paljon positiivista energiaa sekä pääkopalle vastapainoa koulujuttujen keskelle. Hyvän reeniviikonlopun jälkeen voi tyytyväisenä taas palata luentosaliin ja siirtää fokuksen opiskelijaelämään.

Toivottavasti tämä juttu hieman valaisi valmentamisen ja opintojen yhdistämisen aspekteja. 🙂

Kirjoittanut Valtteri, 2. vuosikurssin lapikaslainen, tuutori

Lapikaslainen-juttusarjassa eri vuosikurssien luokanopettajaopiskelijat kirjoittavat opiskelijaelämästään ja sydäntä lähellä olevista aiheistaan.

Lapikasry: Torstaina Lastukkaan palloiluvuorolla pelataan pesistä! Tuu siis Suskalle kello 16, niin pistetään pelit pystyyn Lastulaisten kanssa.😎⚾️💪🏼