28/2020 LAPIKKAAN KESÄKIERTUE OSA 3: Kolin korkeuksissa
Kesäkiertueen matka jatkuu Ylläkseltä Pohjois-Karjalan vaaroille, Kolin uskomattomiin maisemiin. Olemme ystäväni kanssa jo muutamana kesänä valinneet vierailunkohteeksi yhden Suomen kansallispuistoista ja tällä kertaa päädyimme Kolille. Matkaan lähdettiin tiistai aamuna ja ajomatka eteni Tampere-Jyväskylä-Kuopio-Juuka-Koli. Mutta kuten uutisista saattoi lukea, Päivö-myrsky ei tehnyt retken alusta kovinkaan helppoa. Mökille päästyämme saimme muutaman tunnin nauttia olostamme, kunnes sähköt menivät. Heitimme jääkaapista lihatuotteet pakkaseen ja toivoimme, että aamuun mennessä sähköt palaisivat. Näin ei kuitenkaan käynyt ja aamu alkoikin sitten syöden mitä uskalsimme lämpimästä jääkaapista ja lähdimme tutustumaan Kolin maisemiin.
Ensimmäinen pysähdys oli Kolin satamaan, jossa kärsittiin myös sähkökatkon aiheuttamista vaurioista. Onneksi saimme tilisiirron avulla vuokrattua kajakin ja kanootin, joiden kyytiin hyppäsimme ja lähdimme melomaan kohti Ukko-Kolia, joka on yksi Kolin kolmesta huipusta. Näkymät veden päältä olivat huikeat ja aurinkokin meitä tervehti muutamaan otteeseen kahden tunnin reissullamme. Palattuamme rantaan pidimme pienen hengähdystauon, suihkutimme itsemme täyteen hyttysmyrkkyä ja jatkoimme matkaa satamasta luontopoluille.
Satamasta lähti hyvin viitoitettu "Kasken Kierros", joka oli pituudeltaan 5 km. Sen varrella oli Mattilan tila, erittäin kaunis 1700-luvun puolivälissä perustettu tila. Päärakennuksessa oli kahvila ja sen ympärillä aitta, saunarakennus, lammasaitaus ja kananhäkki. Paikka oli hyvin idyllinen, kukkia oli ripoteltu pitkin pihaa piristämään yleisilmettä. Sähkökatkoksen vuoksi kahvila oli suljettu, joten jouduimme ikäväksemme jatkamaan matkaa. Pitkään ei tarvinnut talsia, kunnes päästiin Kolin kylään. Kävimme ostamassa itsellemme kartan alueesta, jotta suunnistus siellä onnistuisi hieman kätevämmin. Kartta kainalossa jatkoimme Turulan tilan pihapiiriin, josta löysimme lampaita ja hevosia laiduntamasta. Aitauksen ulkopuolella avautui uskomattomat näkymät.
Nälkä alkoi olla päivän urheilusuoritusten jälkeen huutava, joten jatkoimme reipasta tahtia seuraavalla nuotiopaikalle Vaaralanahoon, jossa onneksemme saimme nuotion nopeasti syttymään ja makkarat paistettua. Nuotiopaikka oli keskellä kaunista niittyä ja siinä oli hyvä hetken hengähtää ja nauttia auringon säteistä, jotka kurkkivat pilvien lomasta. Ja taas matka jatkui ja ei mennyt aikaakaan, kun pääsimme takaisin lähtöpisteeseen.
Olimme karttaa ostaessamme kuulleet, että Kolin Sokos Hotellilla oli sähköt käytössä, joten hurautimme autolla sinne nauttimaan kahvikupposet hotellin terassilla nauttien maisemista. Hotellin pihalta lähti rappuset kohti Ukko-Kolin huippua ja koska sinne ei ollut ollenkaan pitkä matka, päätimme käydä siellä pyörähtämässä nopeasti. Näkymät olivat kieltämättä uskomattomat.
Seuraava aamu alkoi paremmissa merkeissä kuin edellinen, kun sähköt olivat palanneet. Kahvit keitettiin ja syötiin aamupala kaikessa rauhassa. Pakkasimme samalla reppuun loppuja eväitä mitä meillä oli. Pian sen jälkeen oli aika lähteä edellisenä päivänä suunnittelemallemme kierrokselle. Jätimme auton Kolin Sokos Hotellin parkkipaikalle, josta lähti lenkkipolku suoraan haluamalle paikalle. "Mäkrän kierto" on noin 7 km matka, joka sisältää kaikki Kolin huiput. Saavuimme ensimmäiselle nuotiopaikalle muutaman kilometrin jälkeen ja pysähdyimme syömään lounasta. Polut olivat haastavia kuljettavia ja pelkillä lenkkareilla niillä ei välttämättä selviä (varsinkaan, jos on ollut sateita ja polut ovat liukkaita). Kunnon retkeilykengillä matka luonnistui haasteista huolimatta.
Päästyämme puoliväliin jatkoimme pienen lisäkierroksen, sillä energiaa vielä löytyi. Toki tiesimme, että takaisin päin lähdettäessä polku tulisi olemaan yhtä ylämäkeä, olihan meidän päästävä Kolin huipuille. Kaikki se kipuaminen kuitenkin palkittiin päästyämme ensimmäiselle näköalapaikalle. Emme ole varmoja mikä ensimmäisen huipun nimi oli, koska paikat olivat aika huonosti nimettyjä. Nimestä viis se olis yksi hienoimmista näköaloista mitä koko reissullamme näimme.
Jatkettuamme siitä matkaa oli edessä taas pitkä lasku, ennen kuin pääsimme kipuamaan itse Kolin huipuille: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli. Ensimmäisenä vastaamme tuli Akka-Koli, joka vaikkakin vähiten tunnettu, oli mielestämme näyttävin Kolin huipuista. Siellä pääsi kapuamaan korkealle kallionkielekkeelle ja ihastelemaan ilman näköesteitä koko alla avautumaa maisemaa.
Akka-Kolin vieressä oli Paha-Koli, jonka näkymiä jäimme ihastelemaan ystäväni kertoessa alueen historiasta lukemastaan kirjasta:
"Paha-Koli oli oikeustalo. Laen silokalliolla oli aikanaan kiviä ympyrässä. Se oli tuomioistuimen paikka. Paha-Kolilla jaettiin kaikenlaisia tuomioita. Pahoista rikoksista rangaistuksena oli eräänlainen jumalantuomio. Syytetylle pantiin seiväs selän taitse läpi takin hihojen. Näin syntyneillä siivillä varustettuna syytetty heitettiin alas Paha-Kolin satametriseltä jyrkänteeltä. Jos syytetty kuoli, hän oli syyllinen, jos jäi henkiin, hän oli syytön. Sattui niinkin, että murhamies selvisi putouksesta hengissä kuten muuan Lieksan puolelta oikeuteen tuotu henkilö. Tosin hänellä oli jalka poikki ja pahoja kolhuja. Silloin oikeus totesi syytetyn tehneen vain tapon, josta siihen aikaan selvisi tuntuville hengensakoilla. Kolin korkeat isännät olivat puhuneet." Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen, "Suomen luonnon pyhät paikat"
Paha-Kolilta oli enää pieni matka takaisin Ukko-Kolille, jonka näkymät olivat edelliseltä päivältä jo tutut. Vietimme vielä hetken aikaa istuen kalliolla, annoimme jalkojen levätä ja yritimme sisäistää kaikkia niitä uskomattomia maisemia, joita olimme päivän aikana nähneet.
Mökillä laitoimme saunan päälle, vaihdoimme uikkarit jalkaan ja siirryimme mökin takana sijaitsevalla rannalle virkistäytymään. Ranta oli uskomattoman näköinen ilta-auringon paisteessa, vesi oli niin kirkasta ja viileää, että siellä kovia kokeneet raajat saivat tarvitsemaansa viilennystä. Viimeinen ilta vietettiinkin uiden, saunoen ja nauttien hyvästä seurasta.
Aamu alkoi taas ilman sähköä mikä latisti hieman lähtöpäivän tunnelmaa. Siivosimme mitä kykenimme, pakkasimme auton ja lähdimme vielä viimeiselle nähtävyyskohteelle ennen kotiin lähtöä: Pirun kirkko. Kyseessä oli 34 metriä pitkä ahdas luola, johon liitetään kaikenlaisia uskomuksia. Merkittäväksi paikan tekee se, että luolan seinämään on suomalainen taidemaalari Eero Järnefelt kirjoittanut runon:
"yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina"
Olihan runo itse käytävä näkemässä omin silmin. Kuljimme muutaman kerran runon ohi, koska sen sanottiin sijaitsevan "takaseinämällä" ja se olikin sitten vaikeampi paikantaa kuin oletettua. Lopulta runo kuitenkin löytyi, vaikkei sen kaikista sanoista enää selvää saanut.
Ihasteltuamme sitä hetken kapusimme pois luolasta ja aloitimme pitkän ajomatkan takaisin kotiin. Päätimme ajaa tällä kertaa hieman eri reittiä kuin tulomatkalla ja päädyimme ajamaan Koli-Varkaus-Jyväskylä-Tampere. Poikkesimme Varkaudessa Terassikahvila Tornissa syömässä, sekä Jyväskylän liepeillä Pandan tehtaanmyymälässä hakemassa kotiinviemisiä. Loppujen lopuksi matka onnistui hyvin opiskelijabudjetillakin! Mökin vuokra, kanoottien vuokraus, bensat ja ruoat saatiin kaikki 150 € / per hlö, mitä emme kokeneet ollenkaan pahana. Joten jos joskus siunautuu tilaisuus lähteä Kolin maisemiin, suosittelen sitä lämpimästi!
Meikä jatkaa kesälomailuaan Tampereella ja yrittää selvittää empiirisen tutkimuksen kautta, mikä on pakastealtaiden paras jäätelö. Pitäkää kaikki hauska kesä ja nähdään taas syksyllä!
Terkuin, Emma-Karoliina