30/2019 – Lapikkaan kesäkiertue osa 3 – Matkapäiväkirja Lontoosta

Torstai 11.heinäkuuta

Koneemme kaartaa Gatwickin kansainvälisen lentoaseman ylle. Vasta hetken ennen laskeutumista käsitän, miten valtavaan metropoliin olen tullut. Kattoja jatkuu silmänkantamattomiin. Matkaa kaupungin keskustaan, jos sellaisen voi ylipäätään määritellä on noin neljäkymmentä kilometriä. On hankala erottaa mistä itse kaupunki siis alkaa. Wikipediakaan ei osaa auttaa, sillä voidaan puhua joko Lontoon kaupungista, piirikunnasta, urbaani- tai metropolialueesta. Tämä on melko mysteerinen kaupunki, joten eivät suotta kuuluisat salapoliisit ole juuri täältä kotoisin.

Majoitumme hostelliin King's Crossin aseman lähettyvillä. Paikka on Lontoon liikenteen keskeisimpiä solmukohtia. Väkimäärää kasvattaa useiden työmatkalaisten lisäksi lukuiset turistit, jotka haluavat tulla katsomaan Tylypahkan pikajunan lähtöpaikkaa. Harry Potter -kaupasta mukaani paluumatkalla lähtee velhokoulun vaakuna-aiheinen pinssi.

Syömme päivälliseksi klassiset fish and chipsit kuten asiaan kuuluu ja olivatpa ne hyviä. Kierrämme legendaarisimmat nähtävyydet mukaan lukien Big Benin ja Westmister's Abbeyn. Iso Pena on huputettu rakennustelineisiin, joiden seasta vain kellotaulu näkyy. Punaisia kaksikerrosbusseja ja puhelinkoppeja on kaikkialla. Itseäni ilahduttaa huomatessani lähes kaikkien rullaportaiden olevan suomalaista tekoa. Jokunen jäteastia on myös kotimaasta tuttu. Onneksi valtio on vielä EU-maa; matkustus kävi näppärästi ja kännykän nettiä voi käyttää täällä ihan kuin kotonakin.

Perjantai 12. heinäkuuta

Olen kuullut, että Lontoossa on yksi maailman parhaiten toimivista maanlaisista (fakta: maailman ensimmäinen!). En ole kovin monen maan metroa käyttänyt, mutta täällä matkustaminen onnistuu paremmin kuin kätevästi. Ainoat miinukset ovat putkijunien ruotsalaista saunaa muistuttava sisälämpötila ja korviin käyvä meteli. Tulpille on tarvetta myös monissa ravintoloissa, joissa tilaukset hoidetaan huutamalla ja musiikki soi samalla volyymillä kuin rovaniemeläisessä yökerhossa. Syömmekin jäleen terassilla. Sää suosii meitä.

Liikenne on suomalaisvinkkelistä kaoottinen. Autoilijat käyttävät tööttiä rohkeammin kuin meilläpäin. Turisteja varten on rotvallien reunaan kirjoitettu kissan kokoisin kirjaimin, mihin suuntaa tulee katsoa ylittäessään suojatietä. En lakkaa riemastumasta kuullessani metrossa legendaarisen kuulutuksen "Mind the Gap" yhä uudelleen ja uudelleen. Kaupungin liikenteessä on HSL-matkakorttia vastaava Oyster Card, johon rahaa lataamalla voi kulkea metrolla, busseilla ja muilla härveleillä. Osterikortti on tavattoman käytännöllinen ja helppo. Engelsmanneilta tulisi härmäläisten ottaa julkisen liikenteen mallia.

Suuntamme Oxford Sreetille, jonka varrella on lukuisia ostoskeskuksia ja kauppoja. Tavarataloista löydämme hienoja kesävaatteita. Lähellä sivukaduilla on levykauppojen keskittymä. Musadiggarin paratiisissa voisi viettää vaikka koko päivän, mutta kaksi liikettä on varsin tarpeeksi.

Illaksi menemme Camdenin kaupunginosaan, joka on tunnettu rock-kulttuurin merkkipaikkana. Värikkäät koristellut julkisivut, katuruoka ja elävä musiikki luovat omintakeisen tunnelman. Illan hämärtyessä yöksi palaamme ytimeen ihastelemaan Lontoon keskiaikaista tornilinnaketta ja kuuluisaa Tower Bridgeä yövalaistuksessa.

Lauantai 13. heinäkuuta

Aloitamme päivän oikealla täysikokoisella englantilaisella aamiaisella, mihin kuuluu mm. pekonia, munakasta, paahtoleipää, röstiperunoita ja sieniä. Aamiaispaikaksi valitsemme hostellimme lähistöltä löytyvän Water Rats -pubin. Autenttisen brittiravintolan lavalla ensimmäiset Lontoon keikkansa ovat heittäneet muun muassa Bob Dylan sekä Oasis. Perimätiedon mukaan myös eräs preussilaissyntyinen yhteiskuntafilosofi ja venäläinen vallankumouksellinen ovat yhdessä aamiaistaneet täällä.

Lontoossa huomaan olevani iloinen siitä, että maksan Suomessa runsaasti veroja. Täällä ei ole julkisia roskiksia juuri missään, mikä saa minut suorastaan hermostumaan. Päivän ohjelmassa on vierailu Greenwichissä, jossa sijaitsee nollameridiaani ja museoitu observatorio. Tuntuu jännältä seisoa nollalinjan päällä; oikea jalkani on itäisellä maapallonpuoliskolla ja vasen läntisellä. Lontoossa on valtava määrä erilaisia museoita ja suurimpaan osaan niistä pääsee ilmaiseksi. Observatorioon on pääsymaksu, mutta siitä saa opiskelija-alennusta. Vierailun jälkeen käymme ravintolassa maistamassa paikallista hampurilaista sekä olutta. Ateria on herkullinen ja asiakaspalvelu loistavaa. Honest Burgers Greenwich on koko reissun paras ruokapaikka.

Kaapelihissi kuljettaa meidät yhdeksänkymmenen metrin korkeudessa reilun kilometrin pituisen näköalamatkan Thames-joen ylitse. Samaan vaunuun istuu ystävällinen britti, joka auttaa meitä tunnistamaan nähtävyyksiä yläilmoista. Iltasella poikkeamme vielä ystävämme Kaisan luona, joka on toiminut oivana paikallisoppaana reissullamme.

Sunnuntai 14.heinäkuuta

Emme osanneet odottaa, että tänään olisi englantilainen urheilun superpäivä. Täällä tänään pelataan kriketin maailmanmestaruusfinaali, jossa isäntämaa on voittamassa ensimmäistä mestaruuttaan. Sen lisäksi samaan aikaan on käynnissä Wimbledonin tennisturnauksen finaali ja Formuloiden Britannian Grand Prix. Ihmisiä on siis tajuttoman paljon liikkeellä. Helpotusta tilanteeseen eivät tuo lukuisat sunnuntaituristit. Väenpaljoudesta huolimatta aloitamme pyhäpäivän kierroksen luonnontieteellisen museon hirmuliskonäyttelystä. Poikkeamme Royal Albert Hall -konserttitalossa sekä Kensingtonin palatsissa.

Sunnuntaikävelyn suoritamme valtavassa Hyde Parkissa. Matkan yksi klassikkokohde on puiston koilliskulmassa oleva Speakers Corner, jonne sunnuntaisin kuka tahansa saa mennä pitämään puhetta. Paikalla riittää mielipiteenilmaisijoita ja saarnaajia. Kaksi uskonnollista julistajaa käyvät keskenään kiivasta debattia. Puhujanurkka on hyvin mielenkiintoinen kohde tosiaan. Historianopettajani siitä kertoi jo kahdeksannella luokalla. En tosin muista mihin aiheeseen se liittyi.

Suosittelen jokaista Lontoon kävijää kokemaan aidon Afternoon Tean. Perinteisten voileipien ja pikkukakkujen herkuttelu teen kanssa käy lounaasta. Herkut ovat makoisia ja teetä saa juoda niin paljon kuin haluaa. Etenkin viikonloppuisin ravintolat ovat melko täynnä, joten iltapäiväteehetki kannattaa ja monessa paikkaa pitääkin varata netistä etukäteen. Massut täynnä leivoksia käymme vierailemassa vielä yhdellä "pitää nähdä" -paikalla. En tiedä kumpi on hienompi nähtävyys; Beatlesin levynkannesta tuttu tarumainen Abbey Road vai suojatien valtaavat turistit, joille ärsyyntyneet autoilija tööttäilevät.

Viikonlopun kruunaa vierailu 20 Fenchurch Street -pilvenpiirtäjän Skygardenissa. 160 metriä maanpinnan yläpuolella olevasta lasikattopuutarhasta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät kaupungin ylle ja kaiken lisäksi vielä täysin ilmaiseksi. Auringonlaskun seuraaminen lintuperspektiivistä on kaunista.

Maanantai 15.heinäkuuta

Matkan viimeisenä päivänä käymme keskikaupungilla kauppa- ja kahvilakierroksella. Ostan itselleni matkamuistoksi toisenkin pinssin. Metroaiheinen pinssi pääsee kokoelmaani muistoksi upeasta matkasta. Viimeisenä varsinaisena kohteena on Imperial War Museum, mikä sekin on pääsymaksuton! Nelikerroksisessa museossa on näyttelyitä taisteluista, johon britit ovat ottaneet osaa. Ensimmäisessä kerroksessa on vaikuttava ensimmäisen maailmansodan näyttely. Kovaäänisistä kuuluu pommien jysähtely ja seinille on heijastettu pistimet tanassa juoksevien sotilaiden siluetteja. Toisessa kerroksessa on toisen maailmasodan näyttely ja kolmannessa kylmästä sodasta nykypäivään. Keskellä rakennusta katosta roikkuu erilaisia ilma-aluksia mukaan lukien legendaarinen Spitfire-hävittäjä.

Ennen matkaa Heathrown lentokentälle käymme syömässä vielä toiset perinteiset fish and chipsit. Liverpool Streetin aseman läheisyydestä löytyykin useampi mukavanoloinen pubi lounastamiseen. Seuraavalla reissulla täytyy ehdottomasti tulla tännepäin poikkeamaan. Vaikka ehdimme viidessä päivässä nähdä todella paljon hienoja kohteita, on Lontoossa vielä runsaasti koettavaa.

Osterikortilla pääsemme suoraan metrolla terminaaliin. Check in on hetkessä tehty ja muutamia tuliaisia nappaamme mukaan kulkiessamme portille. Koneen noustessa taivaalle tiirailen vielä kerran valtavaa kaupunkia yläilmoista ajatellen, että tänne haluaa tulla kyllä vielä uudestaan!

Vili