31/2019 – Lapikkaan kesäkiertue osa 4: Kalareissu Jockfalliin
Seuraavaksi Lapikkaan kesäkiertue kurvaa Ruotsiin Kalix-joen rannalle Jockfalliin. Jockfall on THE KALAPAIKKA, se on listattu monilla sivuilla Euroopan parhaaksi kalastusalueeksi ja sieltä sitten nouseekin jos jonkinmoista vonkaletta. Paras kalastusaika täällä on keskikesällä, kun lohia nousee tuhansittain joen yläjuoksulle kutemaan. Jockfallin putous on melko korkea (9m) ja sen kuohut niin voimakkaat, että vain vahvimmat kalat selviävät siitä ylös paremmille kutupaikoille. Putouksen viereen on rakennettu kalaportaat, joita pitkin myös heikommat kalat pääsevät jatkamaan matkaansa ylös jokea. Portaat on rakennettu vuonna 1980, joten niistä on kulkenut muutama kala. Kalaportaiden keskivaiheille on sijoitettu kamera, joka laskee myös portaita pitkin nousevien kalojen lukumäärän. Toisinaan kalaportailla saattaa olla ruuhkaa ja silloin aurinkoisella kelillä pinnalta näkeekin, kuinka valtava määrä niissä vilisee kaloja. Kalix joki laskee Itämereen, eli sen lohet ovat sieltä lähtöisin. Yhden kesän aikana kalaportaita pitkin nousee monia tuhansia kaloja, joten ne turvaavat Itämeren lohikantaa.
Meidän reissu kohti jättivonkaletta alkoi kahden tunnin ajomatkalla Rovaniemeltä Jockfalliin. Perille päästyämme haimme pikimmiten kalastusluvat ja pistimme teltan pystyyn. Viikon kalastuslupa ja telttapaikka maksoivat yhteensä 140 euroa. Teltan pystytyksen jälkeen lähdimmekin suoraan joen varrelle narraamaan kaloja. Ainoat kalat jotka ensimmäisen päivän aikana näimme, kiisivät kovaa vauhtia ylös jokea iloisesti hyppien, vieheitämme vältellen ja keskisormia näytellen.
Alkupäivien sää ei päätä huimannut, mutta hyvä nesteytys auttoi asiaan. Teema jatkui koko alkuviikon eikä kalasta ollut tietoakaan, paitsi leirintäalueen ravintolan herkullisissa annoksissa. Loppuviikosta aurinko alkoi paistaa ja kalaakin alkoi tulla, muttei tosin meille. Jockfallissa näkee kahdenlaisia kalastajia, (niitä tosikalastajia ja kaljankittaajia) perhokalastajia sekä virvelillä kalastavia. Me kuulumme tähän jälkimmäiseen kastiin, eli kalastimme virvelillä.
Osa meidän kalaporukastamme viihtyi joen varressa melkeinpä 24 tuntia vuorokaudesta, mutta meille mestarikalastajille riitti se parisen tuntia päivässä todetaksemme, ettei sieltä mitään tule. Reissu läheni loppuaan, eikä kalan kalaa ollut saatu koko reissulla. Muutaman kerran kalan saanti oli ollut hyvinkin lähellä, mutta syystä sun toisesta se oli päässyt karkuun. Joen varsi on melko kivikkoista ja kalan iskiessä kiinni on oltava tarkkana, ettei se vedä siimaa lähelle terävää rantakivikkoa. On oltava myös tarkkana, ettei kala pääse uimaan koviin virtauksiin, sillä se saa niistä yllättävästi voimaa ja sitten se onkin menoa.
Viimeinen päivä reissua oli vielä jäljellä ja päätimme lähteä kokeilemaan onneamme joen varteen. Siinä muutaman heiton heiteltyäni luulin, että vieheeni jäi miljoonannen kerran pohjaan, kunnes jarru alkoi laulamaan Hard Rock Hallelujaa. Pidin ongesta kaksin käsin kiinni ja huutelin apua. Pitkän ja hikisen taistelun jälkeen kala kuitenkin nousi kuin nousikin ylös ja kaikki olivat yhtä hämmentyneitä siitä, kuka sen kalan saikaan. Kala oli himpun verran alle 8 kiloa (7,2 kg) Kilohintaa tälle kalalle sitten riittääkin= kalastuslupa neljälle 280e plus muutama (18) pohjaan jäänyttä viehettä 108e sekä yksi katkennut vapa... 70e. Siitä voi laskea kuinka halpaa lystiä tämä kalastus onkaan. Toisaalta kalastusluvat sisältävät kalanhoitomaksut, jotka menevät suoraan kalanhoitoon, kuten kalaportaiden ylläpitoon. Jos kalastusta ei olisi rajoitettu mitenkään tämänkaltaisilla ainutlaatuisilla alueilla, kalastettaisiin joet tyhjiksi ja lohien lisääntyminen häiriintyisi.
Viimeinen ilta menikin ruokaa laittaessa. Illalliseksi oli luvassa sekä savustettua, että loimutettua lohta sekä voitonviinit ja konjakit napatun kalan kunniaksi.
Jos kalastus tai hienot maisemat kiinnostavat, niin suosittelemme ehdottomasti laittamaan tämän paikan käytävien kohteiden listalle.
Terkuin Iida ja Osmo