33/2019 – Lapikkaan kesäkiertue osa 6: Kesä pakettiin
Tänä kesänä tein jotain mistä yhteiskunta ei tykkää sitten yhtään. Viimeksi tämä on tapahtunut joskus peruskouluaikoina, eli noin kymmenen (10) vuotta sitten. Tänä kesänä en nimittäin mennyt töihin. Yritin kyllä, ihan oikeasti! Ainaki vähän... ja liian myöhään, ehkä. Hänelle, joka väitti, ettei kesätöitä saa enää huhti-toukokuussa: paskapuhetta, kyllä saa! Minä en vaan saanut, mutta jollekin kai nekin paikat menivät, mitä silloin vielä haettiin.
Onneksi Kela on kuitenkin kaveri, toisin kuin yleensä luullaan. Kun laittaa plakkariin pari kesäkurssia ja kertoo kelan selvityksissä, miten hommat toimii, niin voi jatkaa samoilla vauhdeilla koko kesän samaa ns. rottailua kuin koko kouluvuoden tulee tehtyä.
"Mitä olet sitten tehnyt koko kesän, kun on kerta vapaata ollut?"
No en mitään. Siltä ainakin tuntuu. Toisaalta kuitenkin tuntuu, ettei ole ollut päiviä, joina en ole tehnyt mitään. Tuttu tunne vai mitä? Mitään ei ole tehnyt, mutta kuitenkin on ollut jatkuvasti jotain, niin ettei ole ehtinyt vain olemaan. Tuloksia ei näy missään. Rahaa katoaa tililtä ja maha kasvaa ja joskus aamulla on huono olo, mutta mitään ei ole tehnyt.
No oon mä oikeesti jotaki tehny. Eikä mahakaan oo kasvanu - päinvastoin! Eilen puntarin viisari osoitti ensimmäistä kertaa alle 80kg, mut toisaalta se taloyhtiön puntari aina imartelee parin kilon verran. Lämmittää se kuitenkin mieltä, vähän. Mikäkö on salaisuuteni? Se onkin yllättävä! En koskaan uskonut painonpudotuksen olevan näin helppoa ennen kuin itse sen koin! Tulokset ovat ällistyttäviä! Kokeile sinäkin! Kuuri on älyttömän halpa ja ennenkuulumattoman helppo!
Lenkkeily - se on lenkkeily.
Lisäksi olen käynyt paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. Parin uuden laavun, näköalatornin ja lähteen lisäksi kävin merkkaamassa reviiriä Ruotsin Turussa, Tukholmassa. Kyllä, oikein aavistit, en ole ennen siellä käynyt. Mut nytpä olen!
Kiwasti ensin wähän laiwalla täxfreessä shoppailua ja aamulla ylös ennen kukon (tai mitä ikinä ne Ruotsissa käyttää herätyksiin) laulua ja kohti keskustaa. Aamupala löytyi jostain tusinakahvilaketjusta, jonka kahviloita löytyi keskustassa kilometrin säteellä ainakin viisi. Sillä jaksoi sitten kivasti kävellä seuraavat sata tuntia wanhassa kaupungissa. Siltä se ainakin tuntui. Älkää ymmärtäkö väärin, nautin jokaisesta niistä sadasta tunnista! Olisin viettänyt helposti toisetkin sata. Näihin sataan tuntiin sisältyi matkamuistomyymälöiden välttelyä (ostettiin kuitenkin yhdet Stockholm-paidat, hups), Ruotsin kansallismuseossa vierailun (on muuten ilmainen, kannattaa mennä), veneilyä ja kuninkaan kämpän pälyilyä (satuttiin juuri sopivasti myös todistamaan joku vartioiden vaihtumismarssihärpäletilaisuus).
Sitten tämän jälkeen vuorossa oli itse keskustassa aggressiivista shoppailua ja lopuksi true turrena ladattiin puhelimeen apit, vuokrattiin sähköiset potkulaudat ja rullailtiin laivalle. Ne olivat oikein hauskoja menopelejä! Paluumatka Suomen Turkuun tapahtuikin tavallista inhimillisemmässä hytissä: oli oikein leveä ja mukava parisänky sekä ikkuna ulos ja vieläpä meren pinnan yläpuolella. Ai että, luksusta!
Edellä mainittu tapahtui siis juhannuksen tietämillä. Se oli yks kesän kohokohtia. Voisin tässä vielä parikymmentä kappaletta selittää navan kaivelusta, pleikkarin peluusta, esportsista, viiden kilon kuhan kalastelusta, hanurin soitosta, Kemistä, Minttu-kissasta, lavan rakennuksesta ja Simerockista. Tyydyn sen verran kertomaan, että äiti täytti 50 ja minä lauloin karaokea. Minä, huh!
Meikä pitää vielä tän viikonlopun kesälomaa, ainakin. Voi olla, että venähtää. Oon matkannu aamu kuudesta asti kohti Naantalia. Siellä menen mökille saareen missä ei oo sähköä tai juoksevaa vettä ja avaan ehkä yhden keskiketterän. Ai että. Käyn vielä kerran uimassa, hukun saunaan, nukun puolijoukkueteltassa, soitan kitaraa liian kovaa, laulan liian lujaa ja liian väärin sekä poimin jonkun kivan flunssan että varmasti tuntuu syksyltä kun maanantaina palaan Rolloon.
- Niko, Lapikkaan puheenjohtaja