4/2018 – Talviliikuntaa

Lunta, sitä on paljon. Säähän on helpoin aihe keksiä sanottavaa, jos muuten mieleen ei putkahda yhtikäs mitään. Tosin lunta on tähänastisena talvena tuprutellut Rovaniemelle melko runsaasti. Tänään iltapäivällä käppäilin Susivoudin kentälle repussani hokkarit ja kädessäni lätkämaila. Hiutaleita putoili taas taivaalta tiheään tahtiin ja kaukalon pinta oli sentin paksuisen valkoisen kerroksen peitossa. Mikäs siinä sitten kun mailalla kolaamaan alustaa lämärien lätkimistä varten.

Ulkojäillä on tullut käytyä täällä noin kerran viikossa. Porissa asustellessani Selkämeren rannalla talvet olivat joskus melko leutoja ja pidempiä pakkasjaksoja ei aina ollut. Ennen Rovaniemelle muuttoani osui Länsi-Suomeen pari kehnon epävakaista talvea peräkkäin. Siispä kentälle tuli lähdettyä aina miltei päivittäin, kun vain jää oli luisteltavassa kunnossa. Nyt kun olisi mahdollisuus käydä kentällä monta kuukautta putkeen, ei tulekaan sitten aina lähdetyksi.

Sunnuntaina otin itsenäni niskasta kiinni ja kävin avaamassa tämän vuoden latukauteni. Sivakointi kirpeässä pakkasessa virkisti kroppaa ja mieltä. Laskettelemassa en ole käynyt täällä vielä kertaakaan, mutta ensin pitäisi hankkia siihen välineet. Ne hommaan ennen pitkää, sillä kunnon talvet ja Oukun läheisyys antavat alamäkiurheiluun hyvät mahdollisuudet. Eikä Levikään ole kovin kaukana! Talviolympialaisetkin alkavat jo reilun kahden viikon kuluttua. Penkkiurheillessa voi saada vaikka mitä inspiraatiota uusiin talvilajeihin. Millaistahan olisi pelata curlingia?

-Vili, päätoimittaja, 2. vuosikurssi