42/2018 Mies keittiössä osa 2 – Perhe tuli syömään

Anoppi saapui viikonloppuna kylään, joten tämän herran kotityömotivaatio sai suuren suuren sysäyksen. Pyykkäämisen ja imuroinnin lisäksi jopa luuttuaminen tuli koettua kuluvan viikon aikana, ja näin nohevana en olekaan ollut sitten soveltuvuuskokeiden.

Jotain ruokaa oli myös kehitettävä sunnuntaille, sillä myös allekirjoittaneen vanhemmat ilmoittivat halustaan tulla kyläilemään. Kaivoinkin muistojeni naftaliinista legendaarisen kuhareseptin, jota jo Mannerheim oli aikoinaan pitänyt suuressa arvossa. Alkuperäisessä ohjeessa kuhan kylkiäiseksi tulee herkkusienikastike, mutta huomasin kaupassa ihania syksyisiä kanttarelleja, joten tästä innostuin tuunaamaan ateriaa pikkuisen.

Oiva kanttarellikastike muodostuu kanttarellin lisäksi sipulista, voista ja kermasta. Kuten herkästi voisi luulla, niin kanttarelleja ei suinkaan heti paisteta voissa vaan niiden annetaan olla paljaallaan kuumalla pannulla kunnes ne ovat kuivia. Vasta tässä vaiheessa lisätään sitten sipulit ja voi. Sitten kun siltä tuntuu niin mukaan paiskataan kerma ja annetaan sitten pöhistä siinä ja tekeytyä hyvän aikaa.

Kuha on ainakin näin opiskelijabudjetilla melko harvinaista herkkua, mutta nyt päätin vähän repäistä ja sijoittaa kahteen fileeseen. Kala ei oikeastaan suolan lisäksi tarvitse kummempaa maustetta kuin suolaa, mutta itse lisäsin aivan ripauksen mustapippuria kyytipojaksi ja hyvähän siitäkin tuli. Maustamisen jälkeen pistin fileet vielä pienemmiksi siivuiksi ja paistoin öljyssä ja voissa pannulla.

Kalan ja kastikkeen kyytipojaksi tein vielä kotikutoisen perunamuusin uusien perunoiden puuttuessa ja tämä sopi kyllä tuohon erinomaisesti. Pataleipä minulla oli myös suunnitelmissa, mutta aika oli sen verran kortilla että kipaisin vain kaupasta jonku palasen vaaleaa leipää ja paiskasin pöytään.

Tänään herkuteltiin siis hieman hienommin, mutta pysykää kuulolla, sillä ensi kerralla saatte syksyn top 5-vinkit voin kirnuamiseen!

-Peku