45/2018 – Kuukauteni psykopaattina

14.11.2018

Lokakuun ehtoopuolella syystä tai toisesta tuli netissä vastaan Iltalehden uutinen vuodelta 2012, joka käsittelee somen ulkopuolelle jäämistä. Uutisessa mainitaan muun muassa, että hälytyskellojen tulee soida mikäli treffikumppani ei ole Facebookissa, ja että monet työpaikat suhtautuvat jo epäilevästi ihmisiin joita ei löydä somesta. Uutinen on jo 6 vuotta vanha, mutta mielestäni somen merkitys yhteiskunnassa on kasvanut merkittävästi noista ajoista, joten sisältö on edelleen merkityksellistä.


Sain artikkelista pienoisen kiukunpuuskan, ja ryhdyin itse pohtimaan omaa esiintymistäni sosiaalisessa mediassa ja sen merkitystä elämääni. Facebookiin olen liittynyt jo kymmenisen vuotta sitten, Instagramiin ja Snapchatiin olen siirtynyt muutaman viime vuoden aikana. Ennen näitä IRC-Galleria oli kovin juttu ikinä, joten olen roikkunut erinäisissä sosiaalisissa medioissa jo varmaan lähes 15 vuotta.


Nykyään somettamiseni on lähinnä sitä, että tylsyyden estämiseksi selailen uusimmat meemut instasta ja vilkaisen kavereiden metkut snäpistä. Vaikka aikaa tuli vietettyä puhelimen ruutua tuijottaessa, niin itselleni tämä tuntui kuitenkin melko vähäiseltä, joten päätin viettää somettoman kuukauden tässä marraskuussa. Vedin puhelimeni maksimivirransäästötilaan, ja puhelimessani ei ole muuta somea käytössä kuin Whatsapp. Joitakin pakollisia asioita hoitaakseni soin itselleni vapauden käydä vilkaisemassa Facebook korkeintaan kerran päivässä.


Ainakaan minusta vielä ei tullut psykopaattia (johtuu myös siitä että profiilini ovat edelleen olemassa, vaikkakaan ei aktiivisia), mutta hulluimmaksi itseni tunnen iltaisin jos uni ei meinaa tulla silmään. Vanhasta tottumuksesta otan puhelimeni esiin, mutta päivän polttavien meemujen sijasta luen uutiset ainakin kolmeen kertaan ja ehkä vilkaisen joitain urheilusivustoja, nettiselain kun puhelimessa on vielä käytettävissä. Some on eittämättä muuttanut päivärutiinejani viimeisten vuosien aikana sen verran, että ajattelematta tulee puhelin otettua esille vaikka mitään nähtävää siellä ei olisikaan. En kuitenkaan ole kokenut jääneeni mistään paitsi, isomman kuvan asioista päinvastoin olen jopa paremmin perillä nyt kun en tuhlaa aikaani ruoka- ja matkakuvien selailuun tai YouTubeen. Oloni on jopa vapautunut, kun näin parin viikon jälkeen puhelimen läsnäololle on koko ajan vähenevissä määrin tarvetta.


Suosittelenkin kaikille pitämään hieman taukoa somesta. Huomattavasti vähemmän tulee ajateltavaa, ja sekin kohdistuu johonkin järkevämpään tekemiseen. Kouluhommia tulee hoidettua yllättävän hyvin, ja siivous auttaa myös tylsyyden lääkkeeksi. Harkitsen jo vakavasti luopuvani ainakin osittain somesta tämän kuukauden jälkeen. Noin niinkuin aikaisena joululahjana itselleni.


Peku