46/2019 – Keikkaraportti: Devin Townsend @ Turku Logomo 20.11.

Townsend yhtyeineen tarjosi marraskuisen keskiviikkoiltaan ikimuistoisen musiikillisen elämyksen ja hauskan shown.

Kuka on kyseessä? Devin Townsend on kanadalainen kitaravirtuoosi, joka 26-vuotisen uransa aikana on julkaissut yhteensä 25 studioalbumia ja lukuisan määrän muita julkaisuja. Mies on ehtinyt tehdä mm. bluesrockia, hyvin kokeilevaa progeheviä, raskasta konemetallia ja tunnelmallista ambienttia. Townsend tunnetaan hyvin omintakeisesta huumoristaan. Esimerkiksi pari hänen levyään kertovat Ziltoid-nimisen avaruusolion maapallonvalloituksesta tämän etsiessä universumin parhaita kahvipapuja.

Jälleen kerran Towsend pääsee toteuttamaan hullua luovuuttaan. Miehellä on ollut vuosien varrella useita eri kokoonpanoja mm. Strapping Young Lad ja Devin Towsend Project. Nyt hän on julkaissut uuden sooloalbuminsa Empath, jonka kiertue Empath Europe rantautui Turkuun sekä Helsinkiin. Townsend on kerännyt ympärilleen taas joukon taitavia muusikoita. Kokoonpanoon kuuluu tällä kertaa hänen lisäkseen kolme kitaristia (Keneally, Reuter ja Aimee Dorval), basisti (Navarro), rumpali (Ågren), kosketinsoittaja (Tejeida) sekä taustakuoro (Preis, Preis ja Packford).

Konsertti alkaa kahdella uuden levyn kappaleilla "Borderlands" ja "Evermore". Towsend on halunnut järjestää turkulaiselle yleisölleen syksyn synkimpänä hetkenä lomamatkan paratiisisaarelle, joten lava on sisutettu kuin havaijilainen rantabaari. Devinmäiseen tapaan esillä on mm. jouluvaloin koristeltu mikkiständi ja pehmoyksisarvinen. Kappaleet ovat sekoitusta kauniita melodioita, koukuttavia riffejä ja orkesterillista mahtipontisuutta. Useat kitarat ja taustakuoro tekevät elävästä musiikista kuin edessä nousevan pilvenpiirtäjän - mahtavuutta ei puutu!

Keikan edetessä pääsemme kuulemaan hieman harvinaisempaa tuotantoa. Mystiseltä Ki-albumilta mukaan on valikoitunut neljä progressiivista kappaletta. Bändin soitto on kliinisen puhdasta ja samaan aikaan hyvin eläväistä. Livemusiikki on miksattu huipputarkasti ja pikkuruisimmatkin yksityiskohdat erottaa musiikista vaivatta. Olisin kaivannut ehkä hieman enemmän rosoisuutta ja räiskyvyyttä.

Kappaleiden välissä kuullaan improvisoituja jazz-hetkiä. Synkkätunnelmaisen kappaleen "Gato" jälkeen muusikot esittelivät vuorotellen virtuoosimaisia taitojaan. Keikasta erityismainintani saavat taiturillinen rumpali Morgan Ågren ja stick-instrumentalisti Markus Reuter.

Konsertin epookkivaiheessa 2000-luvun alun hittikappale "Deadhead" sytyttää yleisön yläparvea myöten. Tämän jälkeen hassunkurinen välianimaatio johdattelee uuden levyn mielenkiintoisempaan raitaan "Why?". Sinfoniaorkesterin ja taustakuoron tukema laulu on kuin lasten musikaalisadusta. Devin käy jättämässä kitaransa hetkeksi telineeseen ja palaa takaisin läpinäkyvässä hameessa. "Piti käydä pissalla" sanoo mies ja tarjoaa sitten meille tanssillisen lauluesityksen. Nyt ollaan jännän äärellä. Ihan knoppitietona samalla miehellä on mm. kissanpentutribaali ja Kummelista tuttu vastaus kissan kokoisin kirjaimin tatuoituna jalkaansa.

Tanssiminen sen kuin jatkuu ja nyt yleisö pääsee mukaan tanssimaan kappaleen "Lucky Animals" tahdissa. Minä ystäväni kanssa intouduimme eturivissä jammailemaan niin, että Devin tuli kappaleen aikana heittämään meille morot. Ilmeisesti joku muu yleisöstä ei tanssinut kappaleen aikana tarpeeksi, sillä päähänpistona mies käskee kappaleen jälkeen yleisöä tanssimaan lisää ennen seuraava biisiä. Seuraa hauska yhteistanssituokio.

Konsertin huippuhetkiin lukeutuu mahtipontinen uuden levyn sinkkubiisi "Genesis". Tyylilaji vaihtelee kappaleen aikana useasti nopeatempoisesta hevistä aina diskoon ja iskelmään. Taustanäytöllä nähdään lentäviä kissoja. On ällistyttävää, miten nopeasti riehakkaasta ilotulituksesta voi yhtye orientoitua hyvin herkkään kappaleeseen. Akustinen "Spirits will collide" on konsertin kaunein hetki. Uskomatonta, mutta totta on nähdä kalju kanadalaismies bilehameessa soittamassa koskettavaa kappaletta.

Encoren alkaessa olen sanaton. Kaikkein yllätykseksi bändi soittaa The Trammpsin 70-luvun diskohittien kuninkaan "Disco Inferno". Puolet yleisöstä ei ilmeisesti ymmärrä, että kyseessä on mitä todennäköisimmin huumorin ja musiikillisen monimuotoisuuden railakas yhdistelmä. Joku yleisöstä oli keikan aikana huutaen toivonut liikuttavan kappaleen "Ih-Ah!", jonka Townsend päätti myös toteuttaa. Lopuksi reilun kaksituntisen eklektisen spektaakkelin päättää räjäyttävä melodinen "Kingdom". Valtaisten aplodien ja kumarrusten jälkeen Devin käy vielä antamassa fistbumbit faneilleen ennen kuin poistuu mustien verhojen taakse.

Keikan jälkeen oloni on iloinen ja tyytyväinen. Ainoat miinukset olivat, ettei Ziltoid-avaruusoliosta kuultu tällä keikalla mitään. Merkkarikojulla kävi vain myös käteinen. Jos näin pienet asiat jäivät ainoana hampaankoloon, voidaan todeta, että konsertti oli kokonaisuudessa erittäin hyvin onnistunut. Täydellinen settilista löytyy tästä.

- Vili, Lerpakkeen päätoimittaja, musadiggari

P.S. Lämppärinä soittanut englantilainen progeyhtye Haken oli myöskin loistava! Suosittelen kaikkia kuunteleman myös heidän tuotantoaan ja erityisesti kappaleen "Cockroach King"