Lapikkaan Larppaus!
Meikäläinen muistaa nuoruusvuosilta päivät, kun leikittiin poikain kanssa ritareita. Toiset halusivat pukeutua kiiltävään haarniskaan taistellakseen lohikäärmeitä vastaan ja voittaakseen prinsessan itselleen. Joku halusi olla viisas velho, joka loitsii tyhjästä tulipalloja ja suojakenttiä. Pikku-Pentti asetti päähänsä muovisen kruunun ja nautiskeli vallan tunteesta. Ja pikku rillirolleLasse sai kunnian olla lohikäärme, joka surmattiin leikin lopuksi, tai sitten prinsessa, jonka sydämen pikku-Tomi kiiltävässä haarniskassaan valloitti. Ou, those were the days!
Vuosien kuluessa jouduin ripustamaan lohikäärmeen asun henkarille eikä prinsessa-asu yksistään tuntunut enää hyvältä. Lapsuuden leikit vaihtuivat mopoihin ja tyttöjen kuolaamiseen. Luulin, että olin ainiaaksi unohtanut ritariajan hekuman enkä enää palaisi niihin päiviin takaisin. Tässä täytyy kyllä mainita, ettei tuo kultainen ritariaika ollut ehkä ihan niin mahtava kuin elokuvat antavat olettaa. Ihmiset heittivät esimerkiksi kaikki jätöksensä ikkunasta kaduille. (Kattilakoski 2016, 26-29.)
Muutin nelisen vuotta sitten Rovaniemelle, ja liityin Lapikkaan jäseneksi. Ensimmäisen vuoden syksyllä tapahtui odottamaton käänne elämässäni. Facebookkia selaillessani vastaani ilmestyi uppo-outo tapahtuma nimeltä Lapikkaan Larppaus. Olin hämmennyksissäni ja mietin: "Miksi hitossa joku haluaisi larpata? Miksi ainejärjestössä järjestettäisiin nörttien tapahtuma?" Uteliaisuus voitti ja klikkasin kaikessa hiljaisuudessa tapahtumaa. Tiedoista selvisi: Kyseessä oli juomapeli, jossa velhot ja ritarit taistelivat kunniasta olla Lapikkaan Larppausmestari!
Silmissäni syttyi palo. Siirryin siltä istumalta vaatekaappini luokse. Työnsin henkareita syrjään ja kurotin kädelläni kohti takaseinää. Takaseinässä olevasta napista avasin salaisen lisäosan kaappiin. Salaoven takaa paljastui himmeä valon kaje, jonka keskellä prinsessa asu hehkui omaa loistoaan. Siinä vaiheessa ymmärsin: "Voisin vihdoin pukea lapsuuteni asun, ehkä hieman isompana kokona, päälleni ja elää nuoruuden ritaritarinat uudestaan!"
Sitten koitti päivä, kun lähdin taapertamaan kohti sovittua tapaamispaikkaa. Kaunis asuni keräsi kanssa kävelijöiltä katseita, mutta en häiritä sen hehkuvaa olemustani. Saavuin paikalle, ja tilanne oli sanalla sanoen kiusallinen. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, erilaiset asut herättivät noloutta eikä kukaan tiennyt, miten päin pitäisi istua. Onneksi jokainen oli varautunut omilla taikajuomillaan, joita nauttimalla illasta tuli ikimuistoinen, tai niin ikimuistoinen kuin pystyi muistamaan.
Yhtäkkiä olimme keskellä keskiaikaista juhlaa, jossa ihmiset juttelivat kovaan ääneen, taistelivat huikeita bosseja vastaan, kokosivat oman miekkansa tyhjistä taikajuomatölkeistä ja ottivat yhteen voittaakseen mestaruuden. Jokainen valitsi puolensa, joko ritarin tai velhon puolen. Kovien kamppailuiden jälkeen vihdoin ritarit voittivat ja ritarien johtaja kipusi valtavan miekkansa kanssa pöydälle juhlimaan voittoaan. Aamulla heräsin taikajuoman jälkeisessä huurussa, ja mietin: "DÄÄÄMNNNN SON! Nämä olivat parhaat tsempalot, mihin olen koskaan osallistunut! Ensi vuonna menen varmasti uudestaan!"
Kauniin tarinan kera haluan kertoa teille suuren uutisen. Lapikkaan Larppauksen mestaruudesta pelataan jälleen tänäkin vuonna, ja jo ensi viikolla! Haluan kannustaa ja rohkaista tulemaan paikalle, sillä tämä on parasta, mitä opiskelija voi toivoa. Tarjolla on hulvatonta menoa, paljon taisteluita ja sitäkin enemmän taikajuoman nauttimista. Älä suotta ujostele vaan lähde koittamaan. Kuinka monesti voit pukeutua ritariksi tai velhoksi luvan kanssa ja kaiken päälle nautiskella taikajuomaa? Et kovinkaan monesti, voin kertoa.
Ohjeet tapahtumaan osallistumisesta ja kaikesta muusta tarpeellisesta löydät Facebookista tapahtuman sivultatästä. Käy katsomassa, ihastu ja tule! For the win!